maanantai 8. joulukuuta 2014

Stabilot testissä



Nyt on testailtu Satbilon kyniä oikein urakalla ja saatu hiukan taidettakin aikaiseksi. Lopullinen tuomio molemmilla lapsilla oli se että pitävät kynän oteuria hyvinä ja oikeaa kirjoitusotetta helpottavina. 
Äidin näkökulmasta eskarilaisella on kynäote tullut luonnollisemmaksi Stabilon kynillä, kun se muutoin on ollut hiukan hakusessa. Kynien jälki on hyvää ja laadukasta, "lyijytäytekynäkin" on mukava ja helppo käyttää sekä teroittaa lastenkin mielestä. 
Kokeilimme myös sekoittaa kyniä niin että oli sekaisin sekä vasemman että oikean käden kyniä, eron huomasi ja lapset kokivat oikean, eli oman käden kynät itselle paremmiksi. On niissä eroa. 
HAUsakaa joulunaikaa kaikille!

Nyt 

tiistai 25. marraskuuta 2014

Stabilo easy ergonomics buzzaus

Saatiin lasten kanssa testiin Stabilon kynät kirjoittamaan harjoitteleville. Näitä on omat sekä vasen-että oikeakätisille. 
Kokemukset lapsilla olivat kovin erilaiset; herra 6v vasta opettelee eskarissa kirjoittamaan. Hän koki kynän otepinnan miellyttäväksi sormille ja että se helpotti kirjoittamista. Neiti 8v, tokaluokkalainen otti taas kynästä kiinni juuri siitä kohtaa kun huvitti, ei välttämättä valmiista urista.  Hän koki ne aluksi jopa hieman epämiellyttävinä (taustalla lienee hänen lievä aistiyliherkkyys, vieraat asiat ovat usein aluksi no-no) Melko pian myös neidille oikean käden kynät alkoivat "maistumaan" ja juurikin niin että ote oli oikea, tarttumisurien mukainen. Erityisesti lyijytäytekynä lepäsi kädessä hyvin ja ergonomisesti oikein. Molemmat kokivat aluksi ainakin kynät hyvinä. Testi jatkuu...
Tässä kuvia ensikosketuksista:


lauantai 15. helmikuuta 2014

Watching Watson

Nyt on ollut ilo ja kunnia buzzata Watsonia. Watson on uudenlainen palvelu jossa voi katsoa suoarana tv-ohjelmia, tallentaa ohjelmia myöhemmin katsottavaksi tai vuokrata leffoja Makuunin palvelusta.
Tällä hetkellä Watsonilla on kampanja jossa palvela saa kokeilla kuukauden ilmaiseksi, kannattaa testata! Itse ihastuin, ja on hyvinkin mahdollista että jatkan palvelun käyttäjänä jatkossakin. Tallentaminen on helppoa, senkun klikkaa ohjelmaoppaassa haluamansa ohjelman tallennettavaksi, valitsee tallennetaanko se kerran vaiko jatkuvasti, siinä kaikki. Toimii.
Itse katsominen sujui iPadilla myöskin helposti, muutamalla hipaisulla.
Leffat vuokrataan pöytäkoneella tai läppärillä ja sitten en ovat katsottavissa myös iPadilla tai puhelimella vuorokauden ajan. Näp-pä-rää!Kokeilkaa tekin!

torstai 12. syyskuuta 2013

Piina!

Kaunis, ihana piina. The piina. Selätetty. Kaulaketju ja ranneketju millisestä hopiasta. Mulle. Niin nättiä. Iso kiitos Silver Studion Suville opetuksesta! Tuon nää rummutettavaksi kohtapian. 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

When lost call mom

Blomman Jossu antoi idean lasten rannekorusta jossa olisi äidin tai isän puhelinnumero. Heitin idiksen eteenpäin Silver Studion Suville joka tilasikin juuri tarkoitukseen sopivia helmiä. Tällaiset tuli koruista. Aika kivat!


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Korujakin oon tehnyt


On sitä muutama korukin tullut tehtyä. Kaikkia ei ole tullut vaan julkaistua, näidenkin tekemisestä on jo melkein kuukausi ja ovat jo olleet ahkerassa käytössäkin. Ruusukvartsia, lasihelmiä, korumetallia. Rannekorussa indonesian savihelmi lisäksi. Yksityiskohtana mainitakoon että rannekorun "paksu ketju" on itse asiassa ohkaista ketjua joka on lenkki lenkiltä pujotettu vaijeriin niin että sillä on saatu aikaiseksi massiivisempi vaikutelma. (alkaa oleen paksusta ketjusta pula, pihtaavat sitä tukussa joten hätä keinot keksii...)

Alemmassa rannerenkaassa on hiuan reilummin indonesian helmiä, isoja korumetallisia helmilöitä ja muhkeita vuorikristallinugetteja. Kaikki osat korumetallia.


Ja viimeisenä, mutta missään nimessä ei vähäisimpänä neiti esikoinen ja avainnauhansa. Puhtaasti tiimityötä. Neidin tarkkaan valitsemat helmet ja pujotelutyö, äiti hiukan avitti solmuissa. Koululaiselle oma avainnauha omaan kotiavaimeen. Avaimiakin saa nykyään värillisinä ja kuviollisina. Meille valikoitui keltainen nalleilla.

Synttärileipomuksia ja muita


Poikasen synttäreitä vietettiin kuun puolessa välissä. Toiveena oli tällä kertaa Ninjago-kakku, tällainen siitä tuli. Vaalea kakkupohja, välissä minttusuklaakrokanttimousse, kostutuksena vaniljamaito. Kuorrutukseen olen käyttänyt nyt vallan vaahtokarkin makuista kaulintamassaa, hakkaa Öetkerin kaulintamassan mennen tullen. Ekan kerran laitoin myös massan alle kosteuseristeeksi kermavaahdon voi-sokerikreemin sijaan, hyvin kesti hikoilematta muutaman tunnin ajan jääkaapissa.


Tämä raparperipiirakka on ehkä kaikkien aikojen paras mitä on vastaan tullut! Pinnalle tulee kookosmuruseos joka tasapainottaa ihanasti raparperin kirpeyden. Itse tuunasin vielä alkuperäistä ohjetta niin että lisäsin pohjataikinaan 1/2tl kardemummaa, se teki piirakkaan ihanan säväyksen. Kannattaa ehkä kokeilla ensin alkuperäsitä ja sitten tuunailla. Ohje on Karamellikenkien Eveltä eräältä keskustelupalstalta bongattu.



Raparperi-kookospiirakka

pohja:
1 muna
1dl sokeria
100g voita, sulata
1dl maitoa
2,5dl vehnäj.
1,5tl leivinj.
(1/2tl kardemummaa)

400-500g raparperia
1dl sokeria

muruseos:
1,5dl vehnäjauhoja
2,5dl kookoshiutaleita
2rkl vaniljasokeria
1dl sokeria
100g voita, pehmitä

-Sekoita käsivispilällä kulhossa muna ja sokeri. Lisää sulatettu voi ja maito, sekä kuivat aineet. 


-Levitä taikina voideltuun pyöreään vuokaan. Levitä päälle pesty ja paloiteltu raparperi, johon on sekoitettu sokeri.
-Paista pohjaa ja raparpereja 200 asteessa 15min.
-Valmista sillä aikaa kookosmuruseos.

-Sekoita kaikki muruseoksen aineet murumaiseksi taikinaksi. Levitä ilmavasti esipaistetun pohjan päälle ja jatka paistamista noin 20min. Peitä tarvittaessa välillä leivinpaperilla, jottei piirakka saa liikaa väriä.

Meillä juhlien vakiotarjottaviin kuuluvat myös marengit, yleensä mariannemarengit tai turkinpippurimarengit.Tässä "pomminvarma" marenkiohje, mariannesellainen tällä kertaa.

6 munanvalkuaista
6 dl tomusokeria
2 tl maissitärkkelystä
2 tl omenaviinietikkaa
1 pss mariannemurskaa (turkinpippurimurskaa, tuttifruttimurskaa... tmv)

Vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeria vatkaamisen aikana pienissä erissä, lisää lopuksi maissitärkkelys ja etikka, vatkaa kunnes massa kovaa ja kiiltävä. Lisää lopuksi pienellä teholla mariannemurska tai muu makuaine massaan. (Jos haluat värjätä massaa, väri kannattaa lisätä ihan aluksi.) Pursota isoreikäisellä tähtityllalla tai nostele lusikalla pellille keoiksi, paista 100 asteessa (tai alle 2-3 tuntia kunnes marengit ovat rapeita ja kypsiä. Napsauta uuni pois päältä, jätä jäähtymään ja jälkikypsymään uuniin.

Uusiin leivontablogituttavuuksiin kuuluu sivupalkista löytyvä Suklaapanda. Sieltä löytyi tämä sitruunabrowniesien ohje. Niitä piti heti testata, ja hyvin tekivät nämäkin kauppansa poikasen synttäreillä. Samaten Suklaapandan blogista löytyi alla olevien suklaabrowniesien ohje. Niitä vietiin jälkiruuaksi poikasen kummeille kun käytiin siellä grillaamassa mainiota tonnikalaa. Tuon verran niitä oli jäljellä kun maltoin napata kuvan. Maistuivat, siis!
Mainittakoon vielä että suolaisina poikasen synttäreillä oli tarjolla suolatikkuja, herneitä (palosta, tuoreita) ja Salosen ruisnappeja kahdella eri päällysteellä joita sai itse kauhoa kulhoista leipästen päälle; katkarapukimaraa ja valkosipulista kinkkutahnaa. J oli suolaisista vastuussa tälläkin kertaa, häneltä ne sujuu niin paljon paremmin. Eipä jäänyt niistäkään todistusaineistoa jälkipolville.